Ostokset Nanson verkkokaupasta

Karsittuani paljon turhia vaatteita kaapeistani minun oli aika hankkia sinne hieman täydennystä. Onnekseni huomasin jokin aika sitten bannerin, jossa mainostettiin -50% tarjousta Nanson nettikaupan tuotteista ja päätin heti toteuttaa pari toivettani. Nanso on aina ollut minulle mieluisa suomalainen brändi, koska sen vaatteet ovat laadukkaita ja suomalaiselle naiselle sopivia. Laskettakoon nämä tekemäni ostokset vaikkapa syntymäpäivälahjaksi minulle itselleni :)

Pidän Nanson vaatteissa myös siitä, että vaatteita saa todella monessa eri koossa, joten tällainen XL-nainenkin löytää sieltä itselleen mieluisaa päällepantavaa. Kivoja vaihtoehtoja olisi ollut paljon, mutta tällä kertaa päädyin tilaamaan nämä kaksi itselleni.

Kyseessä ovat mustavalkoinen Lanka-tunika ja musta Pinot-mekko. Tietenkin näin kesää kohti mennessä olisi voinut valita jotain hieman värikkäämpääkin, mutta näistä tiedän, että molempia tulee varmasti käytettyä paljon. Ja eihän se tietenkään ole poissuljettu ajatus, että tilaisin vielä muutakin, esimerkiksi jonkun näistä kolmesta.

Gerbera-tunika on kaunis sekä punaisena että ja harmaana ja keltainen Heini-mekko näyttäisi ihanalta ruskettuneella iholla. Nuo tunikat sopisivat hyvin moniin eri tilaisuuksiin ja mekko olisi mukava kesällä ihan arkimekkona. Pidätkö sinä Nanson vaatteista? Minun kaapistani niitä löytyy useita ja niistä monet ovat minulle todella mieluisia luottovaatteita.

Tämä ei ole maksettu mainos, ostin tuotteet omilla rahoillani. Hehkutan mielelläni suomalaista laatua aina kun hehkutukseen on aihetta. 

Kuvat ovat Nanson nettisivuilta.

Uusimmat kirppislöytöni

Olen taas viimeaikoina ravannut tiuhaan kirppiksellä, kiitos oman pöytäni ylläpitämisen. Siinä samalla on tietenkin aina erinomainen tilaisuus kurkistaa myös mitä muilla on myytävänä. On päiviä, jolloin silmiini ei osu mitään mielenkiintoista tai kiinnostavat tuotteet ovat mielestäni liian kalliita, mutta välillä tulee tehtyä myös erinomaisia löytöjä.

Välillä mukaani tarttuu joku kiva lastenvaate tai Littlest Pet Shop, joskus taas löydän jotain omaa silmääni miellyttävää. 

Olen aina rakastanut kauniita lasiesineitä. Isovanhempieni kodeissa on ollut kauniita Riihimäen Lasin, Muurlan lasi Oy:n ja Humppilan lasitehtaan maljakoita ja käyttölasia. Myös vanhempani ovat saaneet aikoinaan kaunista lasia niin häälahjaksi kuin muinakin merkkipäivinään. Osa isovanhempieni esineitä on myös kulkeutunut minulle. Olen aina myös arvostanut hyvää ja kaunista designia myös arkisissa käyttöesineissä.

Viime aikoina minulla on aina silloin tällöin alkanut tarttua kirppiksiltä mukaan kaunista lasia. Tiedän, ei ehkä maailman paras ajoitus, sillä muuttomme lähestyy ja pakattavaa riittäisi ihan omasta takaakin...

Kaikki kuvassa näkyvät esineet ovat Riihimäen lasia. Vasemmassa reunassa on maljakko 1581, jonka suunnittelijasta minulla ei ole ihan täyttä varmuutta. Löysin väitteitä siitä, että suunnittelija olisi Tamara Aladin, mutta myös väitteitä, että tämä olisi jonkun muun. Satutko sinä tietämään tästä maljakosta enemmän?

Keskimmäiset kynttilänjalat ovat Erkki Vesannon käsialaa. Näitä kynttilänjalkoja on valmistettu vuosina 1965-1970. 

Oikeassa reunassa puolestaan on Oiva Kokon Vellamo-maljakko, joka on 1980-luvun muotoilua. 

Omia aarteitani olen jo ehtinyt pakata, joten esittelen muita suosikkejani joskus myöhemmin.

Ihanaa viikonloppua! Nyt nautitaan lämmöstä!

Nautin hiljaisuudesta

En kuulu niihin ihmisiin, joilla pitää olla koko ajan radio tai tv päällä, minä nautin nykyään enemmän hiljaisuudesta. On ihanaa kun korvat saavat levätä ja pystyy keskittymään omiin ajatuksiinsa. En edes muista, koska minulla on viimeksi ollut radio päällä yksin kotona ollessani. Autoa ajaessani kuuntelen aina radiota, mutta kotona en kaipaa taustahälyä. Kadehdin niitä ihmisiä, jotka pystyvät keskittymään esimerkiksi kirjan lukemiseen, vaikka ympärillä olisi minkälainen meteli. Minä en ainakaan pysty jos radio soi ja ihmiset metelöivät ympärillä. 

Minusta on hienoa, että lasteni koulussa pidetään välillä hiljaisuuden retriittejä. Silloin pyritään olemaan tunti tai kaksi aivan hiljaa luokassa. Kukaan ei puhu mitään, jokainen saa valita itselleen hiljaista tekemistä esim. piirrellä tai värittää, lukea kirjaa, tehdä käsityötä tai vaikka ottaa torkut pulpettinsa päällä. Jokaisella on mahdollisuus nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta. 

Minusta olisi ihanaa päästä joskus hiljaisuuden retriittiin muutamaksi päiväksi. Se olisi hyvää lepoa arjen pyörityksen keskellä. Kävin muutama vuosi sitten yksin viikon lomalla Turkissa ja nautin yksinolosta. Sain lepäillä, lueskella ja ottaa halutessani päiväunet, jos siltä tuntui. Olen tosi kiitollinen miehelleni, kun hän ehdotti minulle pientä lepotaukoa arjen keskelle. Ennen matkaani kyllä mietin, miten saan ajan kulumaan turistikohteessa yksinäni, mutta loppujen lopuksi oli oikein virkistävää kuljeskella ympäri kaupunkia oman mielensä mukaan, ajaa bussilla toiseen kaupunkiin ja välillä vain löhötä auringossa ja uida hotellin uima-altaassa. Ehkäpä perheenäideille pitäisi alkaa räätälöidä omia lepolomia.

Hiljaisuus voi joskus olla myös painostavaa. Kun ollaan samassa huoneessa vieraan ihmisen kanssa, eikä oikein tiedä pitäisikö puhua jotain vai ei ja jos pitäisi puhua, niin mitä. Hissit eivät kai yleensä ole meidän hiljaisten suomalaisten suosikkipaikkoja. Small talk tuntemattomien kanssa kun ei ole perinteisesti ollut suosikkipuuhaamme. Jos en keksi sanottavaa, pieni hymy saa riittää. Pääasia että huomioin toisen edes jollain tavalla. Seinien tuijottelu on molemmille osapuolille vaivaannuttavaa ja kiusallista.

Synkkä varjo nurkassa - miltä masennus tuntuu?

Kirjoitin tämän tekstin jo jonkin aikaa sitten ja jäin miettimään, julkaisenko sitä vai en. Jotenkin masennuksesta puhumista karttelee, haluaisi vain sanoa kaikille, että se on ohi, mutta välillä on päiviä jolloin se yrittää palata takaisin. Viime viikonloppu oli ihana, sain hyvän ystäväni kylään ja vietimme äitienpäivää sekä kotona että äitini luona. Tänään olen taas ollut väsynyt, onneksi en kuitenkaan yhtä pahasti kuin silloin kuin kirjoitin alla olevan tekstin.

Siellä se taas lymyää, tahdoin tai en, synkkä varjo nurkassa eli masennus. Aina silloin tällöin se yrittää palata takaisin, vaikka yritän häätää sitä pois. Yhtäkkiä vain huomaan, ettei mikään ole oikein huvittanut vähään aikaan, rutiineja vain suorittaa ja suorittaa, kunnes tajuan, etten enää jaksa. 

Luulin aikoinaan, että sen saa häädettyä kokonaan pois, mutta aina välillä se yrittää tarrautua minuun kynsillään ja viedä mukaansa. Se yrittää muuttaa minut tahdottomaksi surkeaksi olennoksi, jolla ei ole omaa tahtoa eikä mielipiteitä. Se yrittää turruttaa minut horrokseen sohvan nurkkaan, jättää nukkumaan sängyn pohjalle ja syrjäyttää minut normaalista elämästä. 

Viikonloppuna tajusin, että minulla on taas vaikka kuinka paljon keskeneräisiä asioita ympäri taloa. Eteisen kaapissa pyörivät vielä luistimet, monot ja talvikengät - eihän sitä tiedä, jos niitä vaikka tarvitsisi vielä. Kodinhoitohuone on kuin pommin jäljiltä. Se toimii tällä hetkellä lähinnä kirppiskamojen ja kierrätykseen lähtevien tuotteiden lajittelukeskuksena. Kuivat pyykit ovat olleet monta päivää kuivurissa tai pyykkitelineessä. Mitään ei vaan saa vietyä loppuun. Ja sitten alkoi taas tuleva muuttokin ahdistaa. Pakotin itseni siivoamaan eteisen mono-luistin-talvikenkähelvetin ja olin sen jälkeen aivan poikki. 

Tänään olin ottanut tavoitteeksi tehdä vähän pihahommia. Nekään eivät huvittaisi yhtään. Olen jo niin luopunut tästä kodista ja pihasta. Sain pakotettua itseni ulos yhdeltätoista perkaamaan kukkapenkkejä reiluksi tunniksi. Sen jälkeen olin taas näännyksissä sohvalla. 

Ruuanlaitto on pakkopullaa, kaupassakäynti samoin. Mistä saisin vähän lisää virtaa, jotta saisin kotihommat taas rullaamaan?

Välillä suunnittelen tekeväni vaikka mitä ja sitten huomaankin torkkuvani sohvalla istuvillaan. Illalla kaivattu uni ei kuitenkaan tule, vaikka olisin päivällä ja alkuillasta ollut aivan kuolemanväsynyt.

Kunnianhimoinen tavoitteeni olisi aloittaa laatikoissa olevien lasitavaroiden ja koriste-esineiden pakkaaminen hyvissä ajoin. Saa nähdä miten käy.

Yritän antaa aikaa ja armoa itselleni. 

En ohjelmoi päiviäni liian täyteen.

Lepään jos väsyttää.

Näillä mennään. 

Molemmat kuvat Pinterestistä

Mitä toivon tulevaisuudelta - haaveita ja unelmia

Tällä kertaa tarjoilen unelmiani Pinterestistä poimituista kuvista ja teksteistä rakennetun aarrekartan muodossa. Tässä on elämääni toivomiani asioita ja haaveita, jotka jonakin päivänä haluaisin toteuttaa. 

Mistä sinä haaveilet juuri nyt? Olisi kiva saada kommentteja ja palautetta.

Mukavaa viikonloppua juuri sinulle!

Lehtihyllyn raivaus - mitä tehdä vanhoille lehdille?

Lehtihyllystäni löytyy isot pinot aikakauslehtiä, pääasiassa sisustuslehtiä. Niitä on mielestäni ollut aina kiva säästää, jos vaikka haluaa palata johonkin tiettyyn juttuun myöhemmin uudelleen. Ongelma vain on se, että pitäisi vielä muistaa missä lehdessä tuo kiinnostava juttu olikaan. Olen nyt yrittänyt karsia lehtipinojani rankalla kädellä, koska haluan päästä turhista tilaa vievistä asioista eroon.

Onnekseni olen huomannut tämän tavaranraivaus/maritusprojektini myötä, että turhasta luopuminen muuttuu koko ajan helpommaksi. Tässäkin puuhassa harjoitus tekee siis mestarin. 

Olen kehitellyt tekniikan, että selaan lehdet vielä ennen kierrätykseen laittamista läpi ja jos jotain kiinnostavaa tulee vastaan, leikkaan kiinnostavat sivut tai kuvat talteen. Useimpia lehtiä selatessaan huomaa, ettei lehtiin enää suhtaudu niin suurella intohimolla kuin joskus ennen. Harvasta lehdestä tulee saksittua mitään talteen. 

Useinmiten saksieni uhriksi päätyy hyvän fiilliksen kuvia tai sanoja, joita sitten hyödynnän aarrekarttamuistikirjassani. Muutamia kiinnostavien huonekalujen kuvia olen säästänyt muuten vaan, koska meillä on mm. uuden sohvan valitseminen vielä edessä. Muutaman hyvän ehdokkaan olen jo löytänytkin. Kiinnostavista resepteistä näppään kuvat kännykälläni ja tallennan ne koneelleni.

Tällä tekniikalla olen edennyt jo kohtuullisen hyvää vauhtia. Epäröidessäni jonkun kiinnostavan lehden poisheittämisen kanssa olen ajatellut äskettäin Jennin arkijärki -blogissa ollutta postausta nimeltä  Joskus kaduttaa, mutta sellaista se on. Kyseessä on viisaus, jonka Jenni oli löytänyt jostain kodinraivausoppaasta ja se kuuluu näin: joskus harmittaa, voi voi. Tämä kannattaa pitää mielessään kun miettii, heitänkö jonkun mielestäni turhan tavaran tai vaatteen pois. Harvoin siihen kuitenkaan maailma kaatuu, että on hävittänyt jotain turhaa kodistaan. Jos jälkikäteen tulee tilanne, että alan aivan kauheasti kaipaamaan numeroa 3/2015 Koti ja keittiö -lehdestä, niin eiköhän sen jostakin sitten pysty hankkimaan.

Ja hei oikeasti; jos välttämättä haluan lukea vanhoja lehtiä, voin kävellä lähimmälle kirpputorille ja ostaa niitä sieltä hintaan 0,20 - 1 euroa per lehti. Siihen ei minunkaan talouteni kaadu.

Mutta mitä näille minun hyllystäni poistetuille lehdille sitten tapahtuu? Osa lähtee muille luettavaksi ja osa paperinkeräykseen. Olen vähän aikaa sitten vienyt nipun vanhoja puutarhalehtiä isäni hoitokotiin, jossa muistisairaat asukkaat alkoivat innolla katsella kauniita kukkia ja puutarhoja. Toisinaan nappaan nipun lehtiä mukaani, jos olen menossa esim. terveyskeskuksessa käymään. Odotustilojen lehdet ovat yleensä niin ikivanhoja ja kuluneita, että sinne sekaan mahtuu muutama parempikuntoinenkin julkaisu.

Onko sinulle tullut vastaan tilanteita, että olet hävittänyt jonkun tarpeettoman jutun pois ja alkanutkin sitten jälkeenpäin katumaan asiaa? Minulla on joskus tullut joku hetkellinen katumus, mutta hyvin niistä on silti selvitty. Aika harvat asiat ovat niin korvaamattomia, että niitä jäisi pitkäksi aikaa katumaan. 

Muovikippojen ja kuppien marittamisesta

Olen tiennyt, että alakaapeistamme löytyy paljon muovisia kippoja ja kuppeja, mutta niiden todellinen määrä sai minutkin ällistymään. Ja lisäähän löytyy vielä pakastimestakin. Auts, miten tähän on tultu? Tunnustan, olen hamsteri. Tuota allaolevaa kuvaa pitäisi vain muokata sen verran, että hamsteri kurkkaisi muovikiposta...

Olen aina väittänyt, etteivät muovikipot kiinnosta minua ja sillä varjolla olen saanut välteltyä Tupperware-kutsuja koko ikäni, mutta näköjään minäkin tunnen jotain salaperäistä viehätystä muovirasioihin. Ikeastakin on tarttunut mukaan useampikin setti käteviä säilytysastioita. Puhumattakaan pienistä pakastusrasioista, joita olen joskus ostanut oikein urakalla marjojen pakastamiseen. Kaiken lisäksi olen tuon jälkeen vielä lopettanut marjojen pakkaamisen muovirasioihin ja siirtynyt käyttämään muovipusseja. Alla kuva aloitustilanteesta.

Kuinka paljon pakastusrasioita nelihenkinen perhe oikein tarvitsee? Meillä niitä näyttäisi olevan kokonaiselle komppanialle. Kaiken kukkuraksi meiltä löytyy sellaisia kippoja, joihin ei löydy kansia ja kansia, joihin ei löydy kippoja. Mitä olen oikein ajatellut? Luultavasti en yhtään mitään. Nolointa tässä on se, etten todellakaan voi syyttää ketään muuta kuin itseäni tästä kokoelmasta. Mieheni ja lapseni eivät todellakaan ole vastuussa näiden kantamisesta meidän ovesta sisälle.

Yläpuolella kuva niistä, jotka saivat jäädä. Näistäkin osa lähtee kesällä asuntovaunullemme.

Ja nämä saavat luvan lähteä huomenna muovinkeräykseen. Toinen vähän pienempi pussillinen lähtee äidilleni. 

Näyttääkö yhtään paremmalta?

Hamsterin kuva Pixabay,  muut omiani.

Tavaran karsiminen jatkuu

Minulle alkaa jo muodostua pakkomielle ja riippuvuus kodin raivaamista ja tavaroiden karsimista kohtaan. Ei päivääkään etten penkoisi kodistamme jotakin hyllyä tai kaappia ja lajittelisi tavaroita säilytettäviin, kirppikselle vietäviin ja hävitettäviin. Täysin Konmarin opeilla en etene, sekoitan useampaa tyyliä. Pääasia että poistettavaa löytyy. Sivupersoonani taitaa olla jonkinlainen Kassi-Alma, sillä melkein aina kotiovesta lähtiessäni raahaan jotain pusseja tai nyssäköitä mukanani joko autooni tai roskakatosta kohti. Mikäs siinä, oloni tuntuu kevyemmältä aina kun saan jotain pois kotoamme. Kannan noita nyssäköitä nyt ihan mielelläni, jotta en joutuisi raahaamaan niitä sitten muutossa uuteen kotiimme ja etsimään niille taas uusia säilytyspaikkoja.

Kaikenlaista mielenkiintoista on tullut vastaan. Olenko ihan tosissani kuvitellut, että kaikille näille jemmoistani löytäneillä tavaroille olisi oikeasti jotain järkevää käyttöä? Esim. isot määrät cd-levyjä, vaikka meillä ei kukaan ole kuunnellut enää vuosiin musiikkia cd-levyiltä, hirveä määrä erilaisia tuikkukippoja, 110 cm kokoisia vaatteita, huiveja, pipoja, parittomia hanskoja jne.

Mielenkiintoisimpia löytöjä olen tehnyt terassillamme olevista säilytyslaatikoista. Yksi mitä tosissani ihmettelin oli kuiva viime talvinen kanerva, jonka löysin yhdestä laatikosta. Ihmeteltyäni sitä hetken muistin tapauksen: meillähän oli asunto myynnissä keväällä ja kerran vähän ennen sunnuntainäyttöä huomasin, etten ollut muistanut laittaa ostamaani narsissia kauniimpaan ruukkuun terassillemme ja syksyinen kanerva näytti, noh sanoisinko hieman entiseltä. Silloin tempaisin kanervan ruukusta ja hätäpäissäni tunkesin sen säilytyspenkin sisälle ja tuikkasin toisella kädellä narsissin tilalle samaan ruukkuun. Huh, valmista tuli! Eikun äkkiä ulos ennen kuin välittäjä tulee paikalle.

Onneksi tajusin nyt ennen muuttoa, että uudessa asunnossamme on verhotangot ylempänä kuin täällä, jotta en turhaan raahaa 220 cm pitkiä verhojamme uuteen kotiimme. Kaikki kaapissa olevat verhot lähtivät jo myyntiin ja samalla tilasin jo muutamat 250 cm pitkät verhot tilalle Ellokselta. Olohuoneessa roikkuu vielä yhdet myyntiin lähtevät verhot, mutta en viitsi ottaa niitä ihan vielä alas. Olisi turhan karua olla kuukauden verran ilman olohuoneen verhoja. Nykyinen sohvammekin pitäisi vielä myydä ennen muuttoa, mutta koitan malttaa sen kanssa vielä vähän aikaa. Pelkkien koristetyynyjen päällä istuminen olkkarin lattialla olisi ehkä liian askeettista tässä iässä.

Kävin taas vaihteeksi tyhjentämässä kirppispöytäni kahden viikon myyntijakson päätteeksi ja sovin samalla palaavani taas viikon kuluttua takaisin kahdeksi viikoksi. Myytävää tuntuu riittävän lähes loputtomasti. Katseeni hakeekin jatkuvasti uutta myytävää seuraavaksi myyntijaksoksi. Kauppa on taas sujunut ihan mukavasti, joten mikäpä tässä on jatkaessa. Taas on päästy yli sadasta tarpeettomasta tavarasta ja vaatteesta eroon. Suurinta osaa tuskin edes muistaisin, jos joku pyytäisi luettelemaan myymiäni tavaroita. 

Heippa vaan vanhat roinat! Jatkossa aion miettiä huomattavasti tarkemmin mitä kannan ovesta sisäänpäin.

Arvonnan voittaja on...

Tänään minulla oli kunnia arpoa ensimmäisen blogiarvontani onnellinen voittaja. Aloitin homman askartelemalla arvontalipukkeet, joita sekoittelin huolella Mariskoolissani. Koska muu perhe oli töissä ja koulussa, jouduin toimimaan onnettarena ihan itse.

Työnsin käteni Mariskooliin ja nostin sieltä lapun, jossa luki Tiiu/Puutarhahetki.

Onnea voittajalle!

Tiiu, ilmoitathan yhteystietosi minulle osoitteeseen tweetyblue11@gmail.com, niin pääsen postittamaan palkinnon sinulle.

Mikä on päivän väri?

Virkkaus on välillä mukavaa puuhaa. Kun muu perhe meni eilen illalla nukkumaan, otin taas hetkeksi tiskirätin tekeleen käteeni ja virkkasin muutaman kerroksen. Tämä käsityö sai alkunsa, kun löysin kirppikseltä kivan väristä bambulankaa. Lankaa olisi ollut kyllä kotonakin laatikkokaupalla, mutta jotenkin tämä sävy ja pehmeä bambulanka vain tuntuivat niin kivalle yhdistelmälle. Ja silloin kun johonkin lankaan ihastuu, se on yleensä menoa.


Laskettuani työn sohvan käsinojalle, huomasin sen vieressä olevan Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe -pokkarin ja muistikirjani. 

Kas kas, mikä mahtaa olla päivän väri..?

Turkoosi on väreistä ikisuosikkini. Palaan siihen aina uudelleen, koska se vain sattuu olemaan mielestäni kaikista kaunein väri. Turkoosi on puhdas ja raikas, luovuuden väri. Se saa ajatukset kesään, lomaan, veden äärelle. Kaikkein kauneimman vihreänturkoosin meren olen nähnyt vuosia sitten Kroatiassa. Se oli huikea näky, kirkkaan turkoosia vettä, jonka läpi merenpohjan pyöreäksi hiotuneet valkoiset kivet erotti selvästi. Harmin paikka että tuo näky jäi kuvaamatta. Onneksi se kuitenkin piirtyi tarkasti mieleeni.

Mitä turkoosista väristä sanotaankaan? Sitä pidetään harmonian, kommunikaation ja emotionaalisen tasapainon värinä. Turkoosi väri yhdistetään myös vapautta rakastavaan sieluun, vilkkaaseen mielikuvitukseen ja itsenäisyyteen. Turkoosi on ystävällinen ja empaattinen väri, josta löytyy paljon erilaisia sävyjä, osa sinisempiä ja osa vihreämpiä. On vaikea valita kaikista kauneinta turkoosin sävyä, ehkä kuitekin sinisenturkoosit ovat enemmän minun makuuni.


Väriterapiassa viilentävää ja rauhoittavaa turkoosia suositellaan ujoille ja aroille henkilöille. Turkoosin värin uskotaan lisäävän itsevarmuutta. Toisaalta turkoosin rauhoittavaa vaikutusta on käytetty myös hyperaktiivisten ihmisten rauhoittamiseen. Meditaatiossa turkoosia käytetään mielen avartamisessa ja pyrittäessä yhteyteen universumin kanssa.


Turkoosi väri assosioituu minulla Välimereen ja Kreikkaan, voisin lähteä sinne saadakseni kunnon turkoosin värikylvyn. Turkoosista tulee mieleen kesä, loma, onnellisuus ja vapaus. Turkoosi on värinä avoin ja hyväntuulinen.

Olenkin miettinyt, voisiko uudesta kodistamme löytyä vaikkapa turkoosiksi maalattu seinä. Minusta se olisi ihana väri makuuhuoneemme seinälle. Täytyy varmaankin aloittaa mieheni pehmittäminen tämän asian suhteen, sillä epäilen ettei se olisi ihan hänen ykkösvalintansa. Hän valitsisi todennäköisesti itse valkoisen seinän tai jotain huomattavasti neutraalimpaa väriä kuin turkoosia.

Mitä sinä pidät turkoosista väristä?

Huom! Olethan huomannut blogiarvontani, johon ehdit vielä mukaan kun toimit viimeistään sunnuntaina 7.5. Klikkaa ylhäällä oikeassa reunassa olevaa arvontabanneria, niin pääset tutustumaan arvontaan tarkemmin. Kaikki blogini seuraajiksi kirjautuneet ovat automaattisesti mukana arvonnassa! Mukaan pääset myös kommentoimalla arvontapostaustani.

Ensimmäinen kuva on minun ottamani, muut Pinterestistä.

Aarrekartta muistikirjan muodossa + arvonta

Joskus yli kymmenen vuotta sitten tein aarrekartan. Harkitsin kuvat ja tekstit tosi tarkkaan ja näin jälkeenpäin asioiden toteutuvan. Sain ihanan miehen, kodin ja perheen, matkustelimme, tein töitä, kaikki oli hyvin.

Myöhemmin sairastuttuaan työuupumukseen ja masennuttuani en jaksanut suunnitella asioita kovinkaan tarkkaan. Pääasia oli vain jaksaa tämä päivä, viikko, kuukausi ja vuosi ja selviytyä elämästäni. Jossain vaiheessa katsottuani valtavaa lehtipinoani päätin leikellä talteen minua miellyttäviä asioita ja aloin pikkuhiljaa kasaamaan omaa unelmavihkoa. Se sisältää unelmia ja muistutuksia itselleni siitä, kuka minä olen ja mistä pidän. Ostin turkoosin muistikirjan. Kansien väri sai minut valitsemaan sen. Raidalliset sivut eivät olleet ykköstoiveeni, mutta noin kauniin väristen kansien takia olin valmis kestämään raidat.

Aluksi nuo lehtileikkeet tai repäistyt sivut olivat pitkään muovitaskussa odottamassa että jaksaisin muotoilla ne siistimmiksi, miettiä niistä kokonaisuuksia ja liimata ne vihkooni. Kun pääsin vauhtiin koin askartelun iloa ja riemua. Palaset alkoivat loksahdella kohdilleen. Tein erilaisia aukeamia, osan terveydestä ja hyvinvoinnista, perheen yhteisestä ajasta, matkustamisesta, kodista, harrastuksista jne. Nyt käytän tuota kirjaa muistutuksena unelmien ja haaveiden tärkeydestä ja siitä kuka olen. 

Minulla on taas kasa lehtiä odottamassa kierrätykseen menoa. Pitäisiköhän ottaa taas sakset käteen ja antaa ajatuksen lentää...? Oletko sinä tehnyt koskaan aarrekarttaa? 

Jos et ole vielä osallistunut blogini arvontaan, tästä pääset mukaan!

http://valoisampaakohti.blogspot.fi/2017/05/kevainen-arvonta-tule-mukaan.html

Keväinen arvonta - tule mukaan!

Iloitsin kovasti huomatessani, että blogini sivunäyttöjen määrä on ylittänyt jo 10 000 näytön rajan. Kiitos teille kaikille siitä! Sen kunniaksi ajattelin pyöräyttää nyt ihkaensimmäisen blogiarvontani. 

Enpä arvannut blogia perustaessani, että tekstejäni luettaisiin näinkin paljon. Ajattelin kirjoittavani lähinnä omaksi ilokseni :)

Säännöt ovat yksinkertaiset: kaikki, jotka ovat kirjautuneet blogini lukijoiksi tai kommentoivat tätä postausta ovat mukana arvonnassa. Arvonta suoritetaan maanantaina 8.5.2017. Halutessasi voit linkittää arvonnan myös omaan blogiisi.

Palkinnoksi on luvassa Finnmarin lehti-aiheinen lautanen ja kaksi keväisen pastellista keittiöpyyhettä. 

Vauhdikas paluu arkeen

Heräsin tänään siihen, että vieressäni pötköttävä ekaluokkalainen kuiskasi korvaani Äiti, paljonko kello on? Käännyin ottamaan kännykän yöpöydältä ja näin näytöllä ajan 8.57. Aaaargh, nukuimme pommiin!

En ollutkaan vähään aikaan pompannut sängystä yhtä vikkelästi ja juossut vessaan ja pukemaan vaatteita päälleni. Ehdin jopa matkalla kurkistamaan isosiskon huoneeseen, jossa tyttö tyynen rauhallisesti pelaili läppärillään, vaikka hänenkin piti olla jo bussipysäkillä. Hirveällä häsellyksellä sain kaikki valmiiksi ja autoon ja ehdin loppujen lopuksi saada tytöt ajoissa koulun pihalle kun viimeiset bussilla tulleet oppilaat olivat vielä kävelemässä kohti luokkiaan. Huh huh.

Sovimme myös teinin kanssa, että jos jonain päivänä sattuu sama uudelleen, hän käy herättämässä minut ja pikkusiskonsa vähän aikaisemmin. Hän oli nimittäin herännyt kahdeksalta, tehnyt aamutoimet ja alkanut sitten pelailla läppärillään.

No, ainakin silmät avautuivat tänään nopeasti.

Mukavaa toukokuun ensimmäistä viikkoa sinullekin!

Vappu meni, toukokuu tuli

Vappu saatiin vietettyä mukavan rennoissa tunnelmissa. Herkuttelimme, joimme vähän simaa ja muutakin kuohuvaa ja nautimme kevään juhlasta vaihtelevassa säässä. Eilen oli vielä lunta maassa, mutta tänään oli jo ihanan lämmin päivä. Auringostakin saatiin nauttia ainakin täällä Etelä-Suomessa. Lapset pomppivat trampoliinilla ja ekaluokkalainen hääräsi pitkästä aikaa kavereidensa kanssa leikkimökissä.

Nyt keskitytään sitten kevään kukkasten odotteluun. Toivottavasti kevät pääsee nyt kunnolla vauhtiin kun pääsimme toukokuun puolelle. Tällä hetkellä pihallamme kukkivat vain krookukset, toivottavasti pian saadaan jo muitakin kukkijoita. Viime keväänä syreenipensaani teki ensimmäistä kertaa kukkia. Toivottavasti saan nauttia pihaamme kukinnasta vielä ennen muuttoamme.

Kukoistavaa toukokuuta!

10 faktaa minusta

Ajattelin näin lähestyvän Vapun kunniaksi kertoa 10 faktaa itsestäni. 

Tästä se lähtee:

1.

Olen aina pitänyt lukemisesta ja kirjoittamisesta. Heti kun olin oppinut nuo taidot 

aloin tehdä itse naistenlehtiä, mallia otin äidilleni tulleista Jaana ja Anna-lehdistä. 

Otsikot olivat varsin repäiseviä :)

2.

Olen kissa-allergiaa sairastava kissafani. Ikävä kyllä olen joutunut elämään 

viimeiset seitsemän vuotta kissattomassa taloudessa. 

Lapseni nimittävät minua kissahulluksi. 

3.

En voi sietää auki jätettyjä kaapinovia. 

Vuosien kouluttamisen ja marmattamisen jälkeenkään perheeni 

ei edelleenkään aina muista sulkea ovia haettuaan jotain kaapista. 

Argh! Siksihän ne ovet on laitettu niihin kaappeihin, 

että tavarat saisivat olla ovien takana pölyltä ja katseilta suojassa!

4.

Rakastan suklaata. 

En ole niitä ihmisiä, jotka voivat ottaa vain yhden palan suklaata 

ja laittaa loput takaisin kaappiin. 

5.

Ihailen 1920-luvun tyyliä ja muotoilua. 

Olisinpa saanut elää silloin ja kokea tuon villin ja modernin vuosikymmenen sykkeen.

6.

Olen perheeni ainoa lapsi. 

Onneksi sain lapsuudessani viettää paljon aikaa serkkujeni kanssa.

7.

Olen innokas askartelija ja käsitöiden tekijä kun sille päälle satun. 

Välillä menee pitkiäkin aikoja, jolloin tarvikkeet saavat levätä kaapissa. 

Tällä hetkellä virkkaan tiskirättiä bambulangasta.

8.

Lempimusiikkiani on suomalainen pop ja rock. 

Lempikanaviani ovat Suomipop ja SuomiRock. 

Kun ajan autoa, pujottelen näiden kahden kanavan väliä eestaas ja taas eestaas. 

Jos lapset ovat kyydissä, kuuntelemme Loopia. 

Ei sekään nyt niin huono kanava ole.

9.

En ole kovin hyvä ystävystymään uusien ihmisten kanssa. 

Juttelen ihan sujuvasti vieraidenkin ihmisten kanssa, 

mutta hyvin harvoin kutsun ketään uusia ihmisiä kotiini.

10.

En juo kahvia. Se on mielestäni pahaa.

Kuva Pinterestistä

Lue lisää!

Meidän ekaluokkalaisemme alkaa jo lukea melko sujuvasti, pitkätkin sanat tulevat jo suusta ihan niinkuin pitääkin. On ollut hauska seurata nykylasten lukemaan opettelua ja tutkia miltä aapinen nykyään näyttää ja vertailla asioita omaan koulunaloitukseeni muinaisella 1970-luvulla.  

Lapseni koulussa on käytössä Otavan Seikkailujen aapinen, joka on aivan ihanasti kuvitettu ja teksteiltään mukavan vaihteleva. Yllätyin ihan kirjan alkupäässä, miten pitkiä sanoja sieltä jo A-kirjaimen kohdalta löytyykään esim. SIT-RUU-NA-PER-HO-NEN, VA-DEL-MA-PEN-SAS ja KOU-LU-TA-VA-RAT. Omat muistoni ekaluokasta ja aapisesta olivat vähän tylsät, sillä olin oppinut lukemaan jo nelivuotiaana enkä oikein ymmärtänyt, miksi sanoja piti tyhmästi tavuttaa kun sanat olisi voinut lukea ihan kokonaisinakin. A-U-AU-T-O-TO on AUTO. Nykyään sanat luetaan ihan eri tavalla äänteinä, mikä vaikuttaa paljon järkevämmältä kuin vanha tavaustyyli.

Nykyään nautin suuresti siitä kun lapsellani on lukuläksyä koulusta ja saan kuunnella kun hän lukee minulle. Hänkin selvästi nauttii siitä, että osaa lukea jo itse.

Iltaisin on taas minun vuoroni lukea hänelle. Käymme usein yhdessä kirjastossa valitsemassa häntä kiinnostavia kirjoja ja voin kertoa, että emme ikinä pääse ulos kirjastosta vain parin kirjan kanssa. Mukaan tarttuu aina iso pino luettavaa sekä kasa eri eläinten hoito-oppaita, joista hän katsoo mallia eläimiä piirtäessään. Välillä mukaan tarttuu myös kirjoja esim.avaruudesta, joita hän sitten tutkii kotona isänsä kanssa. Nykyään hänen valitsemansa kirjat eivät ole enää niitä, joissa on joka sivulla kuvia ja muutama lause, vaan kirjoissa pitää olla pitkiä tarinoita ja seikkailuja. Ja mielellään kirjat saavat myös kuulua johonkin sarjaan, jotta tarinat eivät ihan heti loppuisi kesken.

Tällä hetkellä meillä on kesken Astrid Lindgrenin jännittävä Ronja Ryövärintytär, joten yöpuvun pukeminen ja muut iltatoimet sujuvat varsin vauhdikkaasti, jotta ehtii kuuntelemaan pidemmän pätkän Ronjan seikkailuja. Jännittävät ryövärit, Matiaksenlinna ja Matiaksenmetsä, pelottava Helvetinkuilu ja ajattarat kiinnostavat taas uutta sukupolvea ihan kuten edellisiäkin. Olen viime aikoina huomannut, etten ehdi kovinkaan paljon lukemaan aikuisten kirjoja, mutta onneksi pääsen nauttimaan hyvistä lastenkirjoista.

Lukeminen on mukava harrastus. Luetko sinä paljon itse tai luetko lapsillesi?

Harrastuskuskin hommia

Ei, en ole alkanut harrastaa rallia, kyse on lasten kuljettajana toimimisesta :)

Aika monessa perheessä illat kuluvat lasten harrastusten parissa. Monessakohan perheessä tänäkin iltana äiti tai isä pakkaa lapsen tai lapset autoon ja lähtee kuljettamaan heitä harrastuspaikalle. Meilläkin on ollut välillä aikoja, jolloin harrastuksia on riittänyt melkein joka illalle. Harrastaminen on mukavaa, kunhan se ei vie liikaa aikaa muulta puuhalta.

Tällä hetkellä meidän harrastusrytmi menee niin, että maanantaina ei harrasteta, mutta tiistaina on teinin liikuntaharrastus, jonne hänet pitää viedä autolla. Matkaa harrastuspaikalle on yli kymmenen kilometriä eikä meiltä pääse sinne julkisilla. Ja kuinka ollakaan, ekaluokkalaiselle löytyi samalle illalle kiva kerho, jonne hänkin tarvitsee kyydin. Ja luonnollisesti nämä harrastukset ovat samaan aikaan, jolloin mies on vielä töissä. Onneksi myös ekaluokkalaisen ystävä on samassa kerhossa, joten lapseni pääsee kerhoon hänen äitinsä kyydillä. Olen hänen avustaan hyvin kiitollinen.

Keskiviikkona on puolestaan ekaluokkalaisen tanssitunnin vuoro. Tämäkin tunti on reilun kymmenen kilometrin päässä, joten minä kuljetan hänet sinne ja takaisin.

Torstaina ja perjantaina ei ole harrastuksia, mutta silti kyytiä saatetaan tarvita jonkun pidemmällä asuvan kaverin luo tai isompi haluaa käydä kaverinsa kanssa keskustassa, josta käyn hakemassa heidät kotiin. 

Lauantaina on vapaapäivä harrastuksista, mutta sunnuntaiaamuna minä ja mieheni kuljetamme vuoroviikoin ekaluokkalaista uintiopetukseen. Jos vuoro ei napsahda omalle kohdalle, minä nautin sunnuntaiaamusta nukkumalla pitkään ja mieheni puolestaan nauttii Hesarin lukemisesta ja aamukahvista.

kuva Pixabay

Mitä sitten tehdä sillä aikaa kun lapsi harrastaa? Harrastukset kestävät yleensä tunnin kerrallaan, joten siinä ehtii käydä pienellä kävelylenkillä, kierrellä kirpputorilla tai tehdä perheen ruokaostokset. Usein käyn esim.pikaisesti kirjastossa palauttamassa kirjat ja lainaamassa pari uutta ja sen jälkeen pujottelen ostoskärryineni ruokakaupan hyllyjen välissä. Sunnuntaiaamuisin teen joko käsitöitä uimalan aulassa tai luen kirjaa. Silloinkin voisi käydä kävelylenkillä, mutta useimmiten se jää haaveeksi. On mukavampaa lukea kirjaa uimalan pehmeällä penkillä. Toisinaan siinä olisi myös kiva ottaa torkut, mutta en ole vielä kehdannut...

Jossain vaiheessa tähän tuli vielä yhdistettyä omia harrastuksia, kuten maanantai-illat kansalaisopiston ompelukerhossa ja kuntosalikäyntejä, mutta nyt ollaan menty riisutulla ohjelmalla. Myös mieheni lenkkeilee silloin kun ehtii.

Tulevassa muutossamme meitä ilahduttaa ajatus siitä, että asumme lähempänä harrastusmahdollisuuksia, jolloin lasten on todennäköisesti mahdollista löytää uusia harrastuksia kävely- tai pyöräilymatkan päästä kotoa. Se tulee helpottamaan myös meidän aikuisten elämää. Ehdimme ehkä myös harrastaa jotain itsekin.

Kaipaan Suomeenkin sitä, että harrastuksia järjestettäisiin enemmän kouluilla iltapäivisin heti koulutuntien jälkeen. Lasten olisi helppo siirtyä harrastuksiin suoraan koulupäivän jälkeen, jolloin illalla olisi enemmän aikaa perheen tai ystävien kanssa oleiluun. Silloin eivät pienten koululaisten iltapäivätkään tuntuisi niin pitkiltä.

Harrastaminen on mielestäni hyvä asia silloin kun lapsi itse viihtyy harrastustensa parissa eikä niitä ole liikaa. On hyvä että lapsille jää myös vapaita iltoja, jolloin voi tehdä muutakin kuin harrastaa.