tiistai 4. huhtikuuta 2017

Tarpeeksi vai liikaa?

Tulevaa muuttoamme suunnitellessamme olen usein miettinyt hirvittävää tavaramäärää, jonka pakkaaminen on pian edessä. Olen lukenut Konmarini, mutta en ole saanut itsestäni irti perusteellisen raivauksen aloittamista. Olen karsinut vähän sieltä sun täältä ja kantanut ulos ovesta lukemattomia pussillisia vaatteita ja roinaa kirpputorille, kierrätykseen ja kaatopaikalle. Mutta silti sitä vaan riittää.



Perusteellisen marittamisen aloittaminen hirvittää minua, koska tavaramme eivät ole tällä hetkellä kovinkaan hyvin lajiteltuna. Jos esimerkiksi yrittäisin aloittaa omien vaatteideni perkaamisen, joutuisin kaivelemaan niitä niin monesta paikasta, että lopputulos olisi kaaos monessa eri huoneessa. Tiedän, olen hamsterien sukua. Usein kun saan päähäni siivota yhtä huonetta, kuskaan sieltä tavaraa niihin kaappeihin, joissa on tilaa. Ja sitten yllättäen unohdan osan laatikoista jonnekin vaatehuoneen ylähyllyn perälle. Joskus löydän laatikollisen parin vuoden takaisia kesävaatteita kun etsin lasteni luistimia joulukuun alussa. Joskus puolestaan löydän laatikollisen pieneksi käyneitä luistimia ja monoja etsiessäni kevätvaatteita. 

Tähän kaaokseen on saatava muutos uudessa asunnossamme. Järki sanoo, että nyt olisi erinomainen aika aloittaa raivaus, mutta joku laiska pikkupirulainen olkapäälläni kuiskii, että ehtiihän sitä sitten myöhemminkin.

Laatikkoleikki alkakoon

Ymmärrän erittäin hyvin pyrkimyksen minimalismia kohden. Kuinka paljon helpompaa elämä olisikaan, jos kaikilla tavaroilla olisi selkeät paikat. 

Yksi ongelmapesäke ovat nuoremman tyttäreni kasvamista odottelevat vaatteet, joita myös löytyy ainakin kahdesta eri paikasta. Lasteni ikäero on viisi vuotta, joten en ole säästänyt kovinkaan paljon isosiskon vaatteita pikkusiskolle. Laitoin aikoinaan suurimman osan esikoisen vaatteista kiertoon ystäväni lapsille ja olen nyt saanut sieltä joitakin niistä takaisin, samoin kuin myös muitakin yhtä, kahta tai kolmea kokoa suurempia vaatteita. Ja tähän kun vielä lisätään taipumukseni tehdä löytöjä kirpputoreilta, aletaan olla liemessä. Aina siinä vaiheessa kun lapsi siirtyy suurempiin vaatteisiin, on täydellinen yllätys mitä kaapeista löytyy. Välillä vastaan tulee hirveä määrä pitkähihaisia puseroita, joskus taas kesämekkoja ja joskus legginsejä. Joskus kivoja t-paitoja löytyy paljon, mutta joskus niiden värimaailma ei oikein kohtaa tällä hetkellä kaupoissa myytävien kanssa. Varsinkin lastenvaatteiden kohdalla mietityttää edelleenkin mikä olisi sopiva määrä vaatteita. Mikä olisi tarpeeksi, mutta ei liikaa? Pitäisikö tässä alkaa pitää Excel-taulukkoa siitä mitä on jo olemassa?

Kirjojen karsimista olen tehnyt vuosien varrella paljonkin, mutta niitäkin olisi hyvä vähentää vielä nykyisestään. Omiani osaan karsia kohtuullisen hyvin, mutta mieheni pitää omistaan melko sinnikkäästi kiinni, vaikkei välttämättä niitä enää toiseen kertaan lukisikaan. Hän myös mielellään säästää hyllyissään lehtien vanhoja vuosikertoja, vaikka epäilenkin vähän, missä vaiheessa hän aikoo lukea viisi vuotta vanhoja tietotekniikkalehtiä. Tuskin koskaan. Minullakin on melko paljon sisustuslehtiä, vaikka olen niitäkin jo karsinut ja aion karsia vielä lisää. Lisäksi meiltä molemmilta löytyy kaikenlaisia vanhoja koulutusmateriaaleja.

Vilkaisu kirjahyllyyn

Sitten on vielä kaikki mieheni laitteet ja piuhat, minun käsityö- ja askartelutarvikkeeni, lasten tavarat, astiat, kodin tekstiilit, cd:t ja dvd:t ynnä muu sekalainen sälä. Marie Kondon ajatus siitä, että jäljelle tulisi jättää vain ne esineet, jotka tuottavat iloa on minusta kuitenkin hieman kummallinen. En minä ainkakaan osaa tuntea suurta iloa kaikista tarpeellisista vaatteista tai esineistä. Jotkut tavaroista ovat olemassa ihan vain siksi, että niillä on joku funktio arjessa.

Nyt tarvitsisin kunnon potkun persauksilleni, jotta pääsisin kunnon vauhtiin. Antakaahan tulla vinkkejä, mistä aloittaisin.


2 kommenttia:

  1. Varmasti aika monelle tuttuja asioita. Ihan samaa mietin meilläkin, eli jos joskus muuttaisimme tästä omakotitalosta vaikkapa rivitaloasuntoon, niin aikamoinen raivaaminen olisi edessä. Mutta joskushan se on tehtävä, eli hyvä olisi aloittaa ajoissa. Onnea sinulle tähän puuhaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! Aloittaminen on aina vaikeaa, mutta kun pääsee vauhtiin, hommat alkavat yleensä rullaamaan...

      Poista

Ilahtuisin kovasti, jos jättäisit pienen viestin merkiksi vierailustasi.